Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

EU:n rahoituskehyksesta 2021-2017 ja elvytysrahastosta neuvottelutulos

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 8/2020)

EU-johtajat kävivät 17.-21.7.2020 runsaan neljän vuorokauden mittaiset intensiiviset neuvottelut EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä vuoksi 2021-2027. Tästä ja myös erillisestä elvytysrahastosta EU-johtajat pääsivät neuvottelutulokseen.

Suomen osallistumisesta EU-tasoiseen elvytysrahastoon merkittävänä nettomaksajana voidaan perustellusti olla monta mieltä. Sen sijaan kiistatonta mielestäni on, että Suomi menestyi alkavan seitsenvuotiskauden maatalous- ja aluepoliittisissa tavoitteissaan kohtuullisen hyvin, vaikkakin myös vuotuisten budjettien rahoituksessa jatkamme nykyiseen tapaan nettomaksajina.

Vuosien 2021-2027 EU-budjetti

Suomi kannatti koko neuvottelujen ajan johdonmukaisesti rahoituskehyksen maltillista kokonaistasoa, erityisesti huomioon ottaen Iso-Britannian EU-eron vaikutus. EU:n komission ensimmäinen ehdotus vuodelta 2018 oli 1134,6 miljardia euroa, jota se alensi 27.5.2020 1100 miljardiin euroon. Nyt käytyjen neuvottelujen lopputulos oli 1099 miljardia euroa. Kokonaisuuden hahmottamista helpottaa tieto siitä, että EU:n budjetti on noin yksi prosentti kaikkien EU-valtioiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta.

Suomi onnistui seuraavan seitsemän vuoden rahoituskehyksen kokotavoitteessaan verrattain hyvin. Kehyksen koko pysyi maltillisena. Kaikkien jäsenvaltioiden jäsenmaksut kasvavat alkavalla rahoituskaudella, koska Iso-Britannia oli suuri nettomaksaja. Suomi on keskimääräistä vauraampana maana edelleen nettomaksaja. Olemme kuitenkin jatkossakin pienimpiä nettomaksajia. Suomen suhteellinen nettomaksuasema jopa helpottuu hitusen (0,01 prosenttiyksikköä) nykyiseen rahoituskauteen verrattuna.

Suomi ei voinut liittyä ns. nuukaan nelikkoon, koska tämän nelikon tavoitteet olivat osin ristiriidassa Suomen tavoitteisiin nähden. Nuukaan nelikkoon kuuluivat Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Itävalta. Kaikki nämä valtiot ovat nyt ja jatkossakin Suomea suurempia EU:n nettomaksajia. Ongelma Suomen suhteessa näiden valtioiden tavoitteisiin oli siinä, että Suomi oli kyllä nuukan nelikon tavoin halukas pienentämään EU:n rahoituskehystä ja elpymisvälinettä, mutta nuuka nelikko ei ollut vähääkään kiinnostunut Suomelle tärkeästä maaseudun kehittämisrahoituksesta ja aluekehitysrahoituksesta. Tämän vuoksi Suomi joutui jossain määrin ”veljeilemään” myös maaseutu- ja aluekehitysrahoituksesta kiinnostuneiden EU:n eteläisten ja itäisten jäsenvaltioiden kanssa.

Lopputulos maatalous- ja aluekehityksen EU-rahoituksessa oli varsin tyydyttävä. Parempaan ei ollut realistisia mahdollisuuksia.

Suomen keskeisin prioriteetti maatalouspolitiikassa oli riittävän rahoitustason turvaaminen maaseudun kehittämisrahoitukseen (ns. II-pilari). Suomi pystyi kasvattamaan II-pilarin saantojaan 46 miljoonalla eurolla, vaikka II-pilarin rahoitus EU-tasolla kokonaisuutena laskee. Suomen osuuden mahdollisti uudesta elpymisvälineestä saatu 195 miljoonan euron lisärahoitus, mutta ennen kaikkea Suomen onnistuneesti neuvottelema 400 miljoonan euron suuruinen ns. erityisrahoituskirjekuori.

Suomen maatalouden EU-rahoitus kasvaa päättyvän rahastokauden yhteensä 6043 miljoonasta eurosta 21.7.2020 tehdyn ratkaisun mukaiseen yhteensä 6416 miljoonaan euroon. Näihin lukuihin sisältyvät sekä suorat tuet että maaseudun kehittämistuki. Suhteellinen korotus on nykykauteen verrattuna noin 6,2 prosenttia, kun EU:n komissio kesäkuussa 2018 esitti ko. tukien alentamista 7,0 prosentilla nykykauteen verrattuna.

Myös aluekehitysrahoituksen sisältävä ns. koheesiorahoitus kasvaa nykykauden 1520 miljoonasta eurosta 21.7.2020 tehdyn ratkaisun mukaiseen 1633 miljoonaan euroon. Tässä on korotusta päättymässä olevaan kauteen verrattuna noin 7,4 prosenttia. Suomen koheesiosaantoa kasvatti osaltaan elpymisvälineestä tuleva 160 miljoonan euron lisärahoitus, mutta myös nyt ensimmäistä kertaa saatu 100 miljoonan euron kansallinen erityiskirjekuori pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityistukeen.

Elpymisväline

EU:n komission pohjaesityksenä oli 750 miljardin euron elpymisväline, josta avustusmuotoista tukea olisi ollut 500 miljardia euroa ja lainamuotoista 250 miljardia euroa. Rahoituspohja perustuisi budjetin liikkumavaran korotukseen ja sen takaamaan lainanottoon.

Käytännössä kysymys olisi ns. eurobondeista, joiden takaisinmaksamisesta EU:n jäsenvaltiot vastaisivat. Tämä tapahtuisi joko nykyistä korkeampina jäsenmaksuina tai EU:n kassaan maksettavina veroina.

Suomen neuvottelutavoitteena oli pienentää avustusmuotoisen tuen suhteellista osuutta elpymisvälineestä. Tavoitteena oli myös pienentää elpymisvälineen kokoa sekä lyhentää sen neljän vuoden voimassaoloaikaa ja 30 vuoden takaisinmaksuaikaa.

Elpymisvälineen koko säilyi komission esityksen mukaisena 750 miljardina eurona. Myös rahoituspohja pysyi ennallaan.

Elpymisvälineen sisällä tehtiin kuitenkin Suomenkin monen muun valtion rinnalla tavoittelemia rakenteellisia muutoksia. Avustusmuotoisen tuen määrä laski 500 miljardista eurosta 390 miljardiin euroon. Vastaavasti lainamuotoisen tuen määrä kasvoi 250 miljardista eurosta 360 miljardiin euroon.

Suomen maksuosuus elpymisvälineen avustusmuotoisesta tuesta pienentyi 8,5 miljardista eurosta 6,6 miljardiin euroon. Takaisinmaksuaikana pysyi 30 vuotta eli vuodet 2028-2058, minä aikana takkaisinmaksu tapahtuisi useissa erissä. Suomi vastaanottaisi EU:n kassasta avustusmuotoista tukea 3,2 miljardia euroa vuosina 2021-2023. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa tämä luku oli 3,9 miljardia euroa.

Suomen vuotuiseksi nettomaksuosuudeksi lainan takaisinmaksuaikana 2028-2058 muodostuu näin ollen 3,4 miljardia euroa eli keskimäärin runsaat 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Vaihtoehtona EU-tason elvytykselle olisi tietenkin saman rahamäärän ohjaaminen Suomen oman valtion budjetin kautta kotimaisen kysynnän elvyttämiseen. Näin elvytysvaikutus kohdentuisi täsmällisesti Suomeen. On toki mahdollista, että EU-tasoinen elpymisväline jossain määrin pienentää uuden finanssikriisin todennäköisyyttä.

EU:n elpymisväline on sikäli varsin ovelasti rakennettu, että kaikki jäsenvaltiot saavat EU:n ottamaan lainaan perustuvaa rahaa vuosina 2021-2023, mutta nettomaksajien taloudellinen rasitus realisoituu vasta takaisinmaksun koittaessa vuosina 2028-2058. Suomikin siis ensin saa rahaa vuosina 2021-2023, mutta maksaa vuosina 2028-2058 edellä esittämäni mukaisesti enemmän kuin on saanut. Osa valtioista maksaa merkittävästi vähemmän kuin on saanut. Kysymys on siis EU-valtioiden välisestä tulonsiirtomekanismista.

Arveluttavinta EU:n elpymisvälineessä on, että se avaa tietä kohti liittovaltiokehitystä ennennäkemättömällä tavalla. Se, mikä kerran on tehty, voi toistua, jos suuret jäsenvaltiot Saksa ja Ranska haluavat näin toimittavan. Erityisen huolestuttavia ovat EU-verot, joita elvytysvälineeseen ajettiin sillä perusteella, ettei tiettyjä veroja (muovivero, digivero) voida kansallisesti toteuttaa. Kuitenkin on syytä ymmärtää, että verotusoikeus on kansallisvaltion peruskivi. Erityisen suurta huolta minussa herättävät voimistuvat pyrkimykset EU-tasoiseen yritysverotukseen.

Vuosien 2021-2027 maatalouspolitiikan kansallinen tuki

Käydyissä EU-johtajien neuvotteluissa ratkaistiin tyydyttävällä tavalla EU:n osuus maatalouden rahoituksesta vuosina 2021-2027, mutta edessä ovat neuvottelut kansallisesta rahoituksesta. Luonnonhaittakorvaus ja ympäristökorvaus ovat osittain EU-rahoitteisia, joten on selvitettävä näihin tukimuotoihin tarvittavan kansallisen vastinrahoituksen määrä. Lisäksi hallituksessa on käytävä neuvottelut hallitusohjelmassa vuonna 2020 maksettavaksi sovitun ympäristö- ja luonnonhaittakorvauksen 130 miljoonan euron täydennyksen jatkosta, koska tässä on kyse kokonaan kansallisesti rahoitettavasta erästä. Myös aikaisemman 141-artiklan mukaisen Etelä-Suomen sika- ja siipikarjatalouden sekä kasvihuonetuotannon jäljellä olevan tuen rahoituksesta on sovittava, koska tämäkin perustuu kansalliseen rahoitukseen. Huomioon on otettava myös sokerijuurikkaan kansallinen tuki kuljetustukineen. Kansallisen pohjoisen tuen rahoitus on myös varmistettava.

Esko Kiviranta
Kansanedustaja, kesk.

Varsinais-Suomen vaalipiiri