Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Karhisen ehdotukset jäivät ilmaan

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 2/2019)

Maa- ja metsätalousministeriö julkisti 7.2.2019 vuorineuvos Reijo Karhisen tekemän selvitystyön Uusi alku. Maatalous on myös tulevaisuuden elinkeino (Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2019:3). Olen lukenut tämän 89-sivuisen melko hajanaisen muistion kokonaan.

Maatalouden yrittäjätulo saadaan, kun maatalouden markkinatuottojen ja maataloustukien summasta vähennetään kustannukset. Jäljelle jäävä erotus, yrittäjätulo, on korvaus maataloudessa tehdylle työlle ja siihen sijoitetulle pääomalle.

Selvityksen alussa todetaan, että Suomen maatalouden yrittäjätulo on laskenut vuoden 2002 noin 1000 miljoonasta eurosta vuoden 2018 noin 400 miljoonaan euroon. Karhinen sai tehtäväkseen löytää 500 miljoonan euron lisäyksen maatalouden yrittäjätuloon, jolloin se nousisi noin 900 miljoonaan euroon.

Yleisesti on kiinnitetty aiheellista positiivista huomiota selvityksen kohtaan, jonka mukaan ”luodaan viitekehys, jossa nimenomaan investoiville, tilojansa kehittäville, aitoa riskiä ottaville ja ruokaa tuottaville maatilayrittäjille luodaan parhaat mahdolliset edellytykset motivoituneina kehittää tuotantoa ja onnistua tavoitteissaan”. Mitään konkreettista Karhinen ei kuitenkaan esitä tämän tavoitekohdan edistämiseksi ja riskinoton helpottamiseksi.

Silti heti selvityksen alussa todetaan: ”Suomalaisen maatalouden kokonaiskuva talouden tunnuslukujen valossa on hyvin heikko. Maataloutemme kannattavuustaso on alhaisesta lähtötasosta sekä tilakoon kasvusta ja tuotannon tehostumisesta huolimatta laskenut trendinomaisesti koko 2000-luvun ajan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme pudonneet myös EU:n kannattavuusvertailussa keskikastista aivan häntäpäähän.”

Karhinen toteaa: ”Ilman, että yksittäiset investoinnit ja muut euroja vaativat tilatasoiset päätökset ovat kannattavia, on vaikea nähdä koko elinkeinon kannattavuuskriisin oikenemista”. Ratkaisu näyttää olevan yksinkertainen: ”Ehdotan, että jalostavan teollisuuden tuottajahintojen korotuksen kautta haetaan maatalouteen lisää yrittäjätuloa vuositasolla 150-200 miljoonaa euroa”. Ja kustannuspuolella: ”Ehdotan, että yhteiseksi tavoitteeksi asetetaan 250 miljoonan euron vuositason säästöt alkutuotannon kustannuksista nykytasoon nähden 3-4 vuoden kuluessa”. Ihme, ettei kukaan ole tätä aiemmin keksinyt!

Ilmeisesti tuottajahintojen korotuksissa avaintekijä olisi Karhisen ehdottama ruokaketjun yhteisen tahtotilan ja yhteisen ruokastrategian linjaava keskustelufoorumi – yhteinen ruokapöytä. Jäseniksi kutsuttaisiin ”ainakin sen hetkinen ruuantuotannosta vastaava ministeri ja alkutuottajien sekä teollisuuden ja kaupan korkein mahdollinen edustus. Puheenjohtajaksi ja Ruokapöydän emännäksi tai isännäksi kutsuttaisiin ulkopuolinen ja ruokaketjusta riippumaton henkilö. Ruokapöydän toimintatapaan kuuluisi keskeisenä osana kuulla eri tahojen asiantuntijoita”.

Kustannuspuolella keinot olisivat kovin klassisia: yhteisen neuvotteluvoiman kasvattaminen suhteessa panostoimittajiin, uusiutuva maatalouden neuvontakokonaisuus, yhteiset koneet, urakointipalveluiden käyttö, yhteiset maatilayritykset ja tilusjärjestelyt.

Kummallisimpiin kuuluu seuraava ehdotus: ”Ehdotan selvitettäväksi, voidaanko löytää lainsäädäntöteitse sellainen toimintamalli, jolla määräävässä markkina-asemassa olevat päivittäistavarakaupan toimijat velvoitetaan myymään tukkukaupoistaan alan pienille toimijoille (liikevaihto esimerkiksi alle 500 miljoonaa euroa) tuotteitaan samaan hintaan, jolla ne myyvät tuotteitaan sisäisesti.” En usko, että tämä olisi kilpailuoikeudellisesti mahdollista, mutta en myöskään oivalla, mitä etua tästä olisi alkutuottajalle.

Konkreettisiin täsmäehdotuksiin kuuluu: ”Ehdotan, että varmistetaan investointitukien säilyminen nykyisen tasoisina.” Tärkeä on myös investoivien tilojen tulorahoitusmahdollisuuksien lisääminen poistamalla investointivarauksenakin toimivan tasausvarauksen vuotuinen euromääräinen yläraja. Tähän toivottavasti päädytään muuttamalla eduskunnassa paraikaa olevaa hallituksen esitystä. Pyrkimyksenä on myös pidentää varauksen käyttöaikaa kolmesta viiteen vuoteen.

Vakuusarvojen kannalta ongelmalliselta vaikuttaa Karhisen ehdotus, jonka mukaan peltomaan vuokrat tulisi saattaa sääntelyn alaisiksi. Pellon vuokrat ovatkin monissa tapauksissa nousseet perusteettoman korkeiksi. Ehdotus on silti ongelmallinen, koska viljelijä, joka kykenee maksamaan korkeaa vuokraa, luultavasti myös käyttää peltoa tuottavimmin.

Selvityshenkilö ehdottaa jo raivattujen peltojen ja jopa uusien, määräaikana raivattavien peltojen saattamista tukien piiriin, jos syrjäisiä, pieniä ja huonosti kannattavia peltoja vastaavasti metsitetään. Jälkimmäisen ehdon noudattaminen on välttämätöntä, ellei kokonaan uutta tukirahaa jostain tulla tupsahda.

Selvityshenkilön kummeksutuimpiin ehdotuksiin kuuluu: ”Edellytetään tuen ehtona riittäviä myyntituottoja viljelystä, esimerkiksi 20 000 euroa vuodessa”. Yli puolella Suomen maatiloista myyntituotot jäävät alle 20 000 euron. Ehdotus on täten toteuttamiskelvoton. Selvityshenkilö jatkaa: ”Tukea uudelleenallokoitaessa hyväksytään yhteisen edun nimissä, että ne tuottajat, jotka lopettavat maatalouden myymällä peltonsa tai vuokraamalla ne kohtuullisin ehdoin tilojaan edelleen kehittäville maatilayrittäjille, saavat erillisen kertaluontoisen taloudellisen korvauksen”. Idea näyttää siis olevan se, että tilojen lukumäärää vähennettäisiin poistamalla tuet pääosalta tiloista, mikä käytännössä pakottaisi nämä tilat lopettamaan toimintansa.

Esko Kiviranta
Kansanedustaja, kesk.

Varsinais-Suomen vaalipiiri