Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Komitea ei pitänyt maakuntaveroa ajankohtaisena

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 3/2021)

Valtiovarainministeriö asetti 5.3.2020 parlamentaarisen maakuntaveron käyttöönottoa selvittävän komitean, jonka puheenjohtajaksi minut määrättiin. Komiteanmietintö julkistettiin 11.3.2021. Komitea ei ehdottanut maakuntaveron käyttöönottoa.

Eduskunta käsittelee parhaillaan uudistusta, jolla perustettaisiin maakunnan kokoiset hyvinvointialueet hoitamaan sosiaali- ja terveystoimen ja pelastustoimen tehtävät. Poikkeuksena tästä on Uudenmaan erillisratkaisu.

Hyvinvointialueiden kustannuksista yli 97 prosenttia kohdistuisi sosiaali- ja terveystoimeen. Pelkästään valtion rahoitukseen perustuvassa mallissa, jota hallitus esittää, valtio vastaisi alueiden välisestä tarve- ja olosuhde-erojen tasauksesta. Jos alueen oma vero otettaisiin käyttöön, tehtäisiin vastaava vähennys alueen valtiolta saamaan rahoitukseen ja vastaava kevennys valtion ansiotulon verotukseen.

Jos menoja rahoitettaisiin hyvinvointialueen/maakunnan omilla ansiotulon veroilla, palvelutarve- ja veropohjaerot johtaisivat alueiden veroprosenttien voimakkaaseen eriytymiseen. Tämä käy ilmi valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston maakuntaverokomitean käyttöön laatimista tulevaisuusskenaarioista. Alueiden yhdenvertaisuus heikkenisi ottaen huomioon myös kunnallisveroprosenttien nykyinen jopa 6,5 prosenttiyksikön ero.

Vahva tasausjärjestelmä välttämätön

Komitea lähti siitä, että maakuntaveroon liitettävä tasausjärjestelmä olisi vahvempi kuin kuntaveroon liittyvä tasausjärjestelmä. Tasauslisäprosentti olisi 100 prosenttia, jolloin tasausrajan alapuolella oleva maakunta (keskimääräistä matalammat laskennalliset verotulot) saisi tasauslisää täysimääräisesti (100 %) alueen oman laskennallisen verotulon ja koko maan keskimääräisen asukaskohtaisen laskennallisen verotulon erotuksen verran. Kuntien vastaava tasauslisäprosentti on 80.

Tasausrajan yläpuolella käytettäisiin nykyistä kuntien tasausta korkeampaa tasausvähennysprosenttia, koska keskimääräistä korkeamman verotulon alueet hyötyvät verotusoikeudesta muuta maata enemmän ja toisaalta näiltä alueilta leikataan muuta maata vähemmän valtion rahoitusta, jos vähentäminen tapahtuu samassa laskennallisessa suhteessa kuin sote-uudistusesityksessä on käytetty. Tasausvähennysprosentti olisi 80 prosenttia, kun se kuntien tasauksessa on 30 prosenttia.

Maakuntaveron tuottama laskennallinen verotulo on keskimääräistä korkeampi Uudellamaalla. Muualla Suomessa verotulo on maan keskiarvoa matalampi. Tasausvähennys kohdistuisi siis Uudellemaalle, muu Suomi saisi tasauslisää. Voimakaskaan tasaus ei kaventaisi maakuntien välisiä eroja riittävästi. Tämä johtuu siitä, että monilla alueilla tasausjärjestelmän tuottama keskimääräinen verotulo ei riitä palveluista johtuvien menojen kattamiseen.

Tasaus vähentää omien verotulojen merkitystä maakuntien rahoituksessa. Mitä suurempi tasauksen merkitys on, sitä enemmän malli lähestyy valtion rahoitusta.

Maakuntaveroa koskeva esimerkki

Suomen verojärjestelmän kannalta vähiten ongelmallinen olisi lähtötilanteessa 2 prosentin maakuntavero, joka perittäisiin sote-uudistusesityksessä ehdotetusta yhdistetystä valtion- ja kunnallisverotuksen ansiotuloveropohjasta. Valtion ansiotulon verotusta kevennettäisiin maakuntaveroa vastaavasti siten, että verovelvollisten verotus ei kiristyisi maakuntaveron käyttöönottovaiheessa. Lähtötilanteen, käytännössä ensimmäisen vuoden jälkeen, maakunta voisi nostaa tai laskea maakuntaveroa. Vahvankin tasausjärjestelmän oloissa maakuntaveroa voitaisiin alentaa vain Uudellamaalla, muualla maassa se nousisi vuosiin 2030 ja 2040 ulottuvissa skenaarioissa jopa 4-5 prosenttiin. Tällöin alueiden välinen veroero voisi kunnallisvero huomioon ottaen nousta jopa 11 prosenttiin, jolloin perustuslain yhdenvertaisuusperiaate olisi uhattuna. Mitä korkeampi maakuntaveroprosentti olisi, sitä suurempi olisi tasaustarve ja sitä suurempi olisi tästä huolimatta maakuntaveron eriytymiskehitys.

Maakunnan tehtävät

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa korostuu perustuslain mukaisen yhdenvertaisuuden turvaaminen. Tämä on otettava rahoitusta koskevissa ratkaisuissa huomioon. Komitea katsoo, että pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien siirtäminen hyvinvointialueille ei vielä luo perustetta maakuntaveron käyttöönottoon.

Maakuntien tehtävien laajentamista selvittänyt Lindénin parlamentaarinen ohjausryhmä (ks. KM 2/2021) päätyi ehdottamaan hyvinvointialueiden tehtävien laajentamista siten, että myös ympäristöterveydenhuollon tehtävät siirrettäisiin hyvinvointialueille 1.1.2026. Vaikka tehtäviä laajennettaisiin ohjausryhmässä esillä olleiden laajempien vaihtoehtojen mukaisesti (maakunnan liittojen tehtävät), komitea katsoo, etteivät näiden tehtävien siirrot ole vielä sellaisia, joilla hyvinvointialueiden omaa verotusoikeutta voitaisiin perustella. Hyvinvointialueiden verotusoikeus voisi komitean mukaan tulla harkittavaksi tilanteessa, jossa hyvinvointialueiden tehtävät laajenisivat merkittävästi monialaisemmiksi ja etenkin siinä tapauksessa, jos niille tulisi yleinen toimiala.

Komitea toteaa loppulauselmassaan, että maakuntaveron käyttöönoton tarpeellisuutta tulisi arvioida uudelleen siinä vaiheessa, kun valtionrahoitukseen perustuvan rahoitusmallin toimivuudesta on saatu riittävästi kokemusta ja jos tehtäväkenttää mahdollisesti olennaisesti laajennetaan. Tällöin tulisi tarkastella laajasti julkisen sektorin tehtäviä, rahoitusta ja veronsaajien asemaa.

Esko Kiviranta
Kansanedustaja, kesk.

Varsinais-Suomen vaalipiiri