Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Kriisituet eivät kesää tee

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 11/2018)

Maataloustulo on romahtanut vuoden 1995 noin 1000 miljoonasta eurosta vuoden 2018 noin 400 miljoonaan euroon eli noin 60 prosenttia. Maataloustulo on korvaus, jonka viljelijä saa maatalouteen käyttämästään työpanoksesta ja siihen sijoittamastaan pääomapanoksesta.

Rakennekehitys on EU-jäsenyyden aikana edennyt huimaa vauhtia, sillä tilojen lukumäärä on pudonnut vuoden 1995 noin 100 000 tilasta alle 50 000 tilaan. Pudotus on siis yli 50 %. Tila- ja yksikkökoon kasvu ei kuitenkaan ole korjannut viljelijän tulo-ongelmaa, sillä lisäpellon osto on yleensä toteutunut rankalla velan ottamisella. Lisäksi pinta-alan kasvu on edellyttänyt samanaikaisia muita investointeja.

Tulo- ja investointituet ovat kivijalka, jonka varassa maatalous jatkuu. Olen ihmetellyt, kun viljelijät itsekin usein sanovat, ettei maataloutta voida tukien varaan rakentaa, vaan tulot on saatava markkinoilta. Kaukainen haave on kuitenkin, ettei tulotukia tarvittaisi. Maatalouden vuotuiset myyntitulot ovat noin 2,2 miljardia euroa ja vuotuiset tulotuet noin 1,7 miljardia euroa. Kun maatalouden vuotuiset kustannukset ovat noin 3,5 miljardia euroa, ei tarvitse olla matemaattisesti kovin lahjakas, kun ymmärtää, että tulotuet ovat välttämättömiä niin pitkälle kuin silmä siintää.

Vuorineuvos Reijo Karhinen, jolla on takanaan pitkä ura rahoitusalalla, sai pääministeri Juha Sipilältä viime kesän alussa tehtävän etsiä keinot vahvistaa maataloustuloa 500 miljoonalla eurolla. Tämä merkitsisi nykyisen 400 miljoonan euron maataloustulon yli kaksinkertaistamista. Erityisesti selvityksen kohteena ovat vaikuttamismahdollisuudet elintarvikeketjun sisäiseen tulonjakoon. Ketjun yhdellä osalla, alkutuotannolla, menee selvästi muita huonommin. Kaupan neuvotteluvoimasta on rakentunut erittäin vahva.

Hintataso määräytyy kysyntä- ja tarjontatilanteen mukaan. Ilman elintarvikeketjun yhteistä tahtotilaa alkutuotannon asema ei parane. Olen monessa yleisötilaisuudessa sanonut, että kaupan on "tehtävä parannus". Myös viennin merkittävä kasvu voisi heijastua viljelijän saamaan tulo-osuuteen kotimaisen tuotannon kysynnän kasvuna, vaikka EU/ETA-alueella tavara liikkuu vapaasti ilman tulleja ja tuontimaksuja.

Auttaako elintarvikemarkkinavaltuutettu?

Hallitus antoi 13.9.2018 eduskunnalle esityksen elintarvikemarkkinalaiksi. Esitys on kannatettava, vaikkei se sinänsä merkitse muutosta voimassa olevaan kilpailu ja markkinaoikeuteen. Ainoaksi uutuudeksi jää uuden elintarvikemarkkinavaltuutetun viran perustaminen.

Elintarvikemarkkinavaltuutettu ei voi vaikuttaa markkinoilla maksettavaan hintatasoon, vaan voi ainoastaan edistää hyviä menettelyjä ja kauppatapoja. Tähän tarkoitukseen meillä on jo olemassa koneisto, joka on nimeltään Kilpailu ja kuluttajavirasto. Elintarviketoimialan on kuitenkin nähty tarvitsevan oman virkavalvojan. Myös EU:ssa on nähty elintarvikealalla sellaisia erityisongelmia, joiden merkeissä on parhaillaan direktiivin valmistelu käynnissä EU:n komissiossa.

Kuivuustuki jää niukaksi

Poikkeuksellisen kuivan kasvukauden kriisituki jää vaatimattomaksi. Rakennekehitys saa valitettavasti uutta vauhtia. Kuivuus ja kuumuus tekivät pahaa jälkeä erityisesti Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla.

Kuivuustuen määräksi hallitus on kertonut 86,5 miljoonaa euroa. Siitä tosin 21,5 miljoonaa euroa on hallituksen omassa ohjelmassaan päättämän vuoden 2019 luonnonhaittakorvauksen leikkauksen perumista. Aitoa tukea siis jaetaan 65 miljoonaa euroa. Tuottajajärjestöjen varsin maltillinen vaatimus oli 190 miljoonaa euroa.

Kansallisiin tulotukiin ohjataan 30 miljoonaa euroa ja maataloudessa vuonna 2018 käytetyn kevyen polttoöljyn valmisteveron lisäpalautukseen 20 miljoonaa euroa.

Luonnonhaittakorvaukseen osoitetaan 6 miljoonaa euroa tuen palauttamiseksi vuonna 2019 vuosien 2015-2017 tasolle, jolloin luonnonhaittakorvauksen määrä oli vakio. Luonnonhaittakorvauksen vuoden 2019 21,5 miljoonan euron leikkauksen peruminen ei siis tähän tason palautukseen riittänyt, vaan tarvittiin 6 miljoonaa euroa lisää. Vuoden 2018 luonnonhaittakorvauksen leikkaus 5 euroa hehtaarilta (vaikutus 11 miljoonaa euroa) jäi voimaan.

Loput 9 miljoonaa euroa menevät hyviin tarkoituksiin, jotka kuitenkaan eivät juurikaan liity vuoden 2018 satovahinkojen korvaamiseen.

Yhteensä 30 miljoonan euron kansallisesta tulotuesta ohjataan eteläiselle AB-tukialueelle 20 miljoonaa euroa ja C-tukialueelle 10 miljoonaa euroa. Tuen alueellisessa jaossa on kuivuusvahinkojen painottuminen huomioon ottaen lievää pohjoisen tuen yleiskorotuksen makua, mutta summathan ovat kaiken kaikkiaan vaatimattomia.

Normaali käytäntö on pitkään ollut, että valtio määrää summan ja tuottajajärjestöt saavat määrätä jakoperusteet. Jako painottui selvästi kotieläintiloille. Uskon, että maa- ja metsätalousministeri ja tuottajajärjestöjen johto tekivät jaon hyvinkin sulassa sovussa. Maitotilojen rehuongelmat muistettiin paremmin kuin viljapeltojen äärimmäinen kuivuus. Molemmat pitäisi muistaa yhtä hyvin.

AB-alueen 20 miljoonan euron tuesta ohjautuu 8,6 miljoonaa euroa kasvinviljelytiloille ja siis 11,4 miljoonaa euroa kotieläintiloille. Tukikasveiksi nousivat rehunurmi, ohra ja kevätvehnä. Kuivuustuen saanti määräytyi siis jo kasvukauden viljelykasvien valinnassa. Jaon epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa tuskaa on osaltaan helpottanut tilakohtaisten tukisummien jääminen varsin matalalle tasolle. Asia jää kuitenkin jäytämään monen viljelijän mieltä.

Esko Kiviranta
Kansanedustaja, kesk.

Varsinais-Suomen vaalipiiri