Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Muuttuuko liikenteen verotuksen rakenne?

Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 6/2021

Valtiovarainministeriön 27.8.2019 asettama virkamiestyöryhmä, jonka tehtävänä oli selvittää liikenteen verotuksen uudistamista, jätti loppuraporttinsa 19.5.2021. Työryhmä on tarkastellut keinoja, joilla liikenteestä pitkällä aikavälillä voitaisiin kerätä verotuloja, mutta ei ota kantaa siihen veropoliittiseen kysymykseen, kuinka paljon liikenteen veroilla pitäisi kerätä verotuottoja.

Liikenne on pitkään ollut merkittävä verotulojen lähde valtiolle. Liikenteeseen suoraan kohdistuvat verot tuottavat valtiolle tänä vuonna noin 4,5 miljardia euroa, joka on noin 10 prosenttia valtion verotuloista ja noin 1,9 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Liikenteen verotus on parin viime vuosikymmenen aikana yhdistetty yhä vahvemmin osaksi ympäristöpolitiikkaa ja erityisesti osaksi ilmastopolitiikkaa.

Ympäristöverotukselle on tyypillistä, että toimiva vero-ohjaus vähentää samalla verotuloja. Myös liikenteessä verotus ohjaa kuluttajia ja yrityksiä vähentämään päästöjä oman verorasituksensa keventämiseksi. Liikenteen osuus valtion verotulokertymästä on alentunut vähitellen 2000-luvun kuluessa.

Hallitusohjelman mukaan liikenteen päästötavoitteena on, että Suomi puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Hallitusohjelmassa on linjattu, että käynnistetään työ, joka tähtää tätä hallituskautta pitemmällä aikavälillä liikenteen verotuksen fiskaalisen pohjan turvaamiseen. Työssä otetaan huomioon mm. alueellinen tasa-arvo.

Kotimaan liikenteen päästöistä yli 90 prosenttia syntyy tieliikenteessä. Rautatieliikenteen osuus on alle yhden prosentin, vesiliikenteen osuus noin neljä prosenttia ja lentoliikenteen osuus noin kaksi prosenttia.

Tieliikenteen päästöistä 54 prosenttia aiheutuu henkilöautoista, 41 prosenttia paketti- ja kuorma-autoista ja loput muista kulkuneuvoista.

Miten tieliikennettä verotetaan

Tieliikenteen verotus koostuu autoverosta, ajoneuvoveron perusverosta, liikenteen käyttövoimien verotuksesta (polttoaineiden valmisteverotus, ajoneuvoveron käyttövoimavero) ja tieliikenteen arvonlisäverotuksesta.

Autovero on kertaluonteinen vero, jonka tuotto oli v. 2019 noin 0,9 miljardia euroa eli noin 20 prosenttia liikenteen suorista veroista. Autoveroa maksetaan valtiolle henkilöautosta, pakettiautosta, linja-autosta, moottoripyörästä ja kolmi- ja nelipyöräisestä moottoriajoneuvosta eräin poikkeuksin.

Ajoneuvoveron perusveroa kannetaan henkilö- ja pakettiautoilta sekä erikoisautoilta. Tämän veron vuotuinen tuotto on noin 0,725 miljardia euroa eli noin 16 prosenttia liikenteen veroista. Ajoneuvoveron perusvero säädettiin alkujaan väliaikaisena auton käyttömaksuna, josta kiinnitettiin tarra auton tuulilasiin. Ajoneuvovero on päiväkohtainen vero, joka maksetaan etukäteen yleensä 12 kuukauden ajalta.

Sekä autovero että ajoneuvoveron perusvero määräytyvät ajoneuvon hiilidioksidipäästön perusteella.

Liikenteen polttoainaista maksetaan valmisteveroa, jonka vuotuinen tuotto on noin 2,5 miljardia euroa. Polttoaineiden valmisteverotus koostuu energiasisältöverosta ja hiilidioksidiverosta. Biokaasu on toistaiseksi valmisteverotonta, mutta tulee polttoaineiden valmisteveron piiriin EU:n valtiontukisäännöksistä johtuen, kun se sisällytetään biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen piiriin vuoden 2022 alusta. EU:n valtiontukisäännökset eivät salli kahden samanaikaisen tuki-instrumentin käyttöä.

Ajoneuvoveron käyttövoimaveroa kannetaan dieselöljykäyttöisiltä henkilöautoilta. Verolla tasapainotetaan bensiinin ja dieselöljyn erilaisesta verokohtelusta aiheutuvia kustannuseroja keskimääräisellä vuotuisella ajosuoritteella. Ajoneuvoveron käyttövoimaveron vuotuinen tuotto on runsaat 0,4 miljardia euroa.

Vuonna 2019 liikenteen käyttämistä kulutustarvikkeista, polttoaineista ja varaosista sekä huolto- ja korjauspalveluista kerättiin arvonlisäveroa noin 3,8 miljardia euroa. Henkilökuljetusten arvonlisävero oli vajaat 0,2 miljardia euroa.

Liikenteen verotulojen turvaaminen

Vuoteen 2030 mennessä liikenteeseen suoraan kohdistuvien verojen arvioidaan vuositasolla alenevan nykyisestä n. 4,5 miljardista eurosta noin 1,1 miljardilla eurolla. Virkamiestyöryhmän mukaan liikenteen veropohja voitaisiin turvata lähinnä ajoneuvoveron tasokorotuksella ja ajokilometreihin perustuvalla verotuksella.

Ajoneuvoveron tasokorotus on hallinnollisesti tehokas ja yksinkertainen tapa kerätä verotuloja. Ajoneuvoveron korotus lisäisi raportin mukaan hieman pienempituloisten autoilijoiden suhteellista verorasitusta nykyhetkeen nähden, mutta kokonaisuudessaan muutos olisi maltillinen.

Ajokilometreihin perustuvaa verotusta mallinnettiin tieluokan ja alueellisen porrastuksen mukaan sekä vaihtoehtoisesti tasaverona. Kilometriveron tieluokkiin perustuvan porrastuksen todennettiin ohjaavan liikennettä haitallisesti alemmalle tieverkolle. Tasasuuruinen kilometrivero edistäisi selkeimmin verotulotavoitteita.

Missään ei vielä ole valtakunnallista henkilöautojen paikannukseen perustuvaa verojärjestelmää, vaikka kilometriverotukseen on ollut kiinnostusta monissa maissa. Merkittävän fiskaalisen järjestelmän toteuttaminen ensimmäisenä maailmassa sisältäisi riskejä verotuksen teknisen ja hallinnollisen toimivuuden ja luotettavuuden suhteen. Paikannukseen perustuvien kilometriverojärjestelmien investointi- ja käyttökustannukset olisivat huomattavan suuret. Lisäksi paikannukseen perustuvan verotuksen tietosuojaan liittyy raportin mukaan vaikeita kysymyksiä.

Esko Kiviranta
Kansanedustaja, kesk.

Varsinais-Suomen vaalipiiri